LATTIAS' ON MUN KATTONI
(säv: Äikäs, san: Luomaharju)

Neljä seinää, joista maalit lohkeaa.
Mä kuulen kuinka heräät aamukuudelta.
Viisi kertaa ainakin sä painoit torkkua.
Olisit kai halunnut vielä nukkua.

Sun lattias on mun kattoni.
Ainut mikä meitä yhdistää.
Sun lattias on mun kattoni.
Kunpa välillämme olis muutakin.

Rappukäytävästä samaan hissiin kiirehdin.
Avainnipun pöydälle unohdin.
Hetken aikaa rapulla talkkaria odotin.
Hissiin jäi sydän minun kuitenkin.

Nyt muuttomiehet kantaa sohvaa ruskeaa.
Ne muuttaa kaiken, jopa sinut pois.

VIELÄ KERRAN
(säv: Äikäs, san: Äikäs/Luomaharju)

Ei mull' oo aikaa enää odottaa.
Ei hetkeä kadottaa, päätin lähteä kulkemaan.
Joka kaupan ikkunoissa, tuulikaappien julisteissa.
Nimesi otsikoissa nään, jään siihen miettimään.

Mä lähden kaupungille, etsin rauhaa.
Sama sointi vain päässä jauhaa.
Hei mitä mä teen, kun lähden himaan?
Susta kaikki muistuttaa.
Ohikulkijoissa, puiston lammen aallokoissa.
Kuvasi kaikkialla nään, jään siihen miettimään.

Odota beibi vielä kerran,
odota pieni hetki vain.
Sua rakastan sen verran, enhän tuhlaa tunteitain?
Mitä mä teen, jos lähdet noin?
Ei ole aikaa hukattavaa, ei hetkeä kadottaa.

Mä tiedän paikan paremman,
paikan päältä taivahan.
Sinut sinne vien ja jään pilviin telmimään.

KANAVAAN
(säv: Äikäs/V. Aaltonen, san: A. Aaltonen)

Taas kanava silmiini aukeaa.
Se on portti uuteen maailmaan.
Taakse jäivät havupuut, taakse jäi uusi kuu.

Levysoitin päälle jäi.
Miksi silti tänne jäisin?
Joskus kuitenkin eroamme ja loppujen lopuksi niin erilaisia olemme.

Jos palaan niin tuliaisia tuo mä en.
Kyllä minä muistan juonen.
Ja kun kolmostietä ajeltiin.
Oi sun runosuoni sykkii niin.

Mä usein mietin, mikä on kokonaisuus.
Kun taas aukee kanava uus.
Mietin mikä on vastakohta mille,
päätän että kaikki on kaikille.

Saimaa, Korinti ja Suez.
Volga, Don ja Wienanmeri.
Muroleen kanavan halkaisin tänään.
Eilen sua muistelin enemmän

NAAPURI
(säv: K. Alatalo/Äikäs, san: S. Pulkkinen)

Mun Landolan kielet poikki on.
Ceedeet myyty divariin.
Nyt soitan kuin Hendrix sormeton
taas ovikelloo naapurin.
Radiossa bändi laulaa särkyneistä sydämistä.
Se biisi osuu niin kuin se olis laulu meistä.

Se on ihan pelkkää legendaa, ett' ois jotain parempaa
kuin jakaa aamukahvejaan kanssa naapurin parhaan.
Nousu päivään seuraavaan on paljon helpompaa, siitä kiitos vaan.

Kuin alien on tuo ihminen.
Ei sano mulle koskaan "ei".
Vaikk' eilinen oli päivä sellainen,
niin nyt on huolet far away.
Sen radiossa bändi laulaa särkyneistä sydämistä.
Se biisi osuu niin kuin se olis laulu meistä.

Se tarjoo olkapäänsä murheisiin.
Ja lääkityksen synkkiin tunteisiin.
Se vaihtaa työpäivänsä huurteisiin.
Ja lähtee mukaan kaikkiin turneisiin.

URBAANIT VALOT
(säv: Äikäs, san: Luomaharju)

Katukahvilassa ruuhkaa jo aamusta.
Monet eri kasvot hukkuu samaan sementtiin.
Joku ottaa kahvin, toinen ottaa leivän.
Ja kolmas ottaa oloon jotain parempaa, hei jotain parempaa.

Nuo urbaanit valot sammuu aamun noustessa.
Rikkinäiset sielut kerää itsensä kaduilta.
Keskustasta bussilla pääsee pois aamun ekalla.

Alennetut hinnat vaatekaupoissa.
Vapaat nuoret ostaa halvinta laatua.
Rikkirevityt farkut, puhki kävellyt tennarit.
Ja oloon jotain pientä elämää parempaa, hei elämää parempaa.

RAKASTA KOLMESTI
(säv: Äikäs/V. Aaltonen, san: A. Aaltonen)

Se on kuulemma tarttuvaa.
Jotain kiinnostaa, jotain haittaa.
Miksi se on niin ihmeellinen, päivittäin häntä tapailen.
Uskotaan se parantaa, haavatkin alkaa loistamaan.
Ethän usko mihin vaan, sillä rakkaudestani tingin taas.

Rakasta beibi mua kolmesti, rakasta oikein, rakasta väärin.
Rakasta vielä kerran, älä rakasta normaalisti.
Rakasta ees tämän kerran hetken verran.

Suurin osa meistä on uskovaista,
silti usko on vähäistä.
Vihdoin me opitaan, koska ryhdymme sotimaan.
Jos rakastat kerran oikein, niin miksi mä noin tein?
Päälläsi on mascara eilinen, luulitko että olin uskovainen?

OMIN PÄIN
(säv: Äikäs/Luomaharju, san: Luomaharju)

Soratietä paljain jaloin maa raastaa ihoain.
Tunnen kuinka kivet ja kannot raapii jalkojain.
Olen turvassa täällä muilta, halailen vain metsän puita.
Minä kiroan ja kiroaa mammonain.

Mulle metsä ei vastaa vaikka sinne huutaisin.
En näe metsää puilta, vain puita yksittäin.
Olen tottunut aivan muuhun, nyt kompastun jo puuhun.
Minä kiroan ja kiroaa mammonain.

Tänne lähdin ja kaipaan äitiäin, luonnon helmaan omin päin.
Tänne lähdin ja kaipaan äitiäin, luonnon helmaan omin päin.

Tahtoisin jo kotiin, minä kaipaan takaisin.
Mutten löydä polkua, jota pitkin palaisin.
Olen eksynyt omaan metsään, oman pihan viidakkoon.
Minä nauran niin ja minulle nauretaan.

Täällä ois hyvä olla, jos riittäisi rohkeus.
En jättää vain voi rakkainta ja lähteä vain pois.

KELLE LAULAN TÄNÄÄN?
(säv: Äikäs, san: J. Lindeman)

Keikka-auto ja lauantai, taas täällä jossain.
Me mennään kohti unelmaa seuraavaa.
Volyymia styrkkariin, taas hinataan jengi taivaisiin.
En tiedä oonko mä nyt uran huipulla, siis täällä landella?

Sä tiedät aina kyllä sen kelle laulan tänään.
Kun täällä jossain kaukana me soitetaan.
Ja mä tiedän sen minne tää rakkaus meidät vie.
Kun mä laulan mä pääsen tunteeseen aina uudelleen.

Sä oot mulle kaunista niin kuin pala taivasta.
Oot jotain mitä mun ei tarvi selittää.
Kun keikka ohi on, taas valitsen sun numeron.
Ja tekstaan, että ollaan kohta kotona, siis joskus aamulla.

Jos et mua enää ootakkaan?
Jos et mua enää halaakkaan?
En pystyis sitä tajuumaan, mut mä tahdon laulaa vaan.

TIIMALASI
(säv: Äikäs, san: A. Aaltonen)

En aikaa kiinni saa, se juoksee ohi ja kuljettaa
pois kaikki muistot, paperitähtien loistot.
Aika hyppää yli aidan, enkä aitaa ylittää saa.
Olen kulkija tien kaidan, joten mitään kokemusta en jaa.

Tiimalasi tyhjenee vaan kaikki loppuu aikanaan.
Kello loppuun tikittänee ennen kuin mitään aikaan saa.
Tiimalasi tyhjenee ja kunnes minut tyhjäksi kuluttaa.

Eikö elämästä selviä hengissä vaikken sielläkään ole käynyt.
En rauhoittunut ringissä, jalat maassa olen viihtynyt.
Aika menee paljon nopeampaa, kun sen kulkee käsi kädessä.
Toisen ihmisen ajan kaa minun näkö toisen edessä.

Ja viimein loppu häämöttää, vielä loppukiriin jättää.
Taakseen katsoo vielä kerran, silmät suljen viimeisen kerran.

NYT TAJUAN SEN
(säv/san: Äikäs)

Katson sinisin silmin, sinut siinä nään.
En voi sitä käsittää, jos käännät pään.
Mullon kaikki mitä tarviin, jos sut pitää saan.
Silloin olemme yhtä, voimme olla mitä vaan.

Jos lähtösi estää voisin, mitä tahansa antaisin.
Eikö menneitä voisi vain unohtaa?


En silloin ajatellut valkoista valehdellut.
En tiedä mikä minuun meni hetkittäin.
Jos aikakoneen löytäisin, paluu-nappia painaisin.
Ja oltaisiin kuin ennenkin.

Nyt tajuan sen, miks kaikki meni näin.
Sinä menit eteenpäin, minä paitsioon jäin.
Minä kiersin maata vaan, opit yksin olemaan.
Ymmärrän sen ei oo kivaa odottaa.

Ja kun mä olin reissuillain en sinua aatellut lain.
Mä sitä kadun ainiaan.

Viimein päättyi riita tää.
Päätimme vielä yrittää.
Nyt olet vierelläin ja olen rikkain maan, kun sinut saan.


KARIKATYYRI
(säv: Äikäs, san: Luomaharju)

Aika auttaa ymmärtämään rajallisuuden ihmiselämän.
Me synnytään yrittämään ja tekemään.
Kovin henkilökohtainen on julkista materiaa,
kun on tehnyt jotain itselleen, jakaa sen kaikille.


Olen sulle pelkkä valkokankaan narri.
Karikatyyri kaikkien.
Olen se hahmo tragikoominen, jolle yhdessä nauretaan.

Miten ylläpitää kuvaa kaikkien tuntemaa,
kun ei kuvasta tunne itseään ollenkaan.
Missä menee raja totuuden ja fiktion,
kun kuulee muilta mitä oikeesti on.


AAMULLA MAANANTAI
(säv: Äikäs, san: A. Aaltonen)

Minne maailman virta kuljettaa?
Kulkuri taas yksin vaeltaa.
Joka aamu maanantai, illalla taas lauantai.
Pöydälle jäi iltatähti, minne musta kyyhkynen lähti?
Aamulla sitä miettien, illalla taas unohtaen - unohtaen.


Tulevaisuus häipyi viereltäin, matto alta.
Sotaan kaatumaan jäi.
On aamulla maanantai, illalla lauantai.

Käänny risteyksestä oikeaan,
niin löydät tien Karviaan,
ohikulkija tiesi kertoa, mutta sinusta unohti mainita.
Sieltä löytyi vihdoin hän, tuska valui silmistään.
Sinut sieltä löysin, mutta unohdin - unohdin.


Minne maailman virta kuljettaa?
Päätepysäkki kertokaa!


KIITÄN JA KUMARRAN
(säv: Äikäs, san: A. Aaltonen)

Viimeinen ilta katsojaa käskee taputtamaan.
Aseettomille antautumaan, eikö sua nähdä saa?
Jos prinsessallakin mahti on, olen priimus, mutta alaston.
Ja käännä en poskea, jos toiseen aiot koskea.


Mä kiitän, mä kiitän, mä kiitän ja kumarran.
Loistosi viereen rantaudun, kun löydän sataman.
Sä siitä, sä siitä löydät humalan.
Vaikket mua näe, loistollesi kumarran.

Seuraava ilta taas kävelyttää, toinen puoli täynnä on.
Elämääkö se syyttää, kun silmäkulma mustunut on.
No mä myönnän mua huijattiin, kun väkivalloin aamuun asti nostettiin.
Ja käsiraudoin iltaan uudestaan vietiin katseisiin.

Iltaa kohti kävelet ja huomaat hahmon vanavedessäsi.
Käännyt ja vihdoin näet häilyvän haamun edessäsi.


KÄYK' SÄ USEIN TÄÄLLÄ?
(säv: Äikäs/Anttila, san: Äikäs/Anttila/Hokkanen)

Kun suomipoika lähtee baariin,
tavoite on, että kotiin saisi saaliin.
On vain yksi ongelma löytää oikeita sanoja,
ei näillä reploilla ketään kotiin kanneta.
Ei ketään kotiin kanneta.


Meill' on samoja tuttuja.
Hei käyk' sä usein täällä?
Seuraan kuvia somessa, no oisko jatkot teillä?
Tuhat drinkkii kaadetaan, sama kaava aina vaan.
Maksan beibi taksin, jos me aamuun jatketaan.

Eihän siitä mitään tuu (ei tuu!), jos on selvinpäin.
Pari paukkuu alle ja juttuu lentää näin (juttuu lentää näin).
Kun kerran vuodessa homma onnistuu,
niin suomipoika ennen aktia sammuu.

Seuraavana aamuna muistona vain krapula.
Suomipoika ei luovuta vaan kysyy numeroa.
(Numerovalintanne on virheellinen.)


MITÄ SILLOIN TEET?
(säv: Äikäs/Anttila/Meronen, san: Äikäs/Meronen/Mikojan/Boncamper)

Uupunut firman pomo seisoo keskuskadulla.
Vaikkei hän sitä myönnä on paukut lopussa.
On juossut vainu nenässä, raha kaiken edellä.
On päällä Taylor fit -puku ja sillä Rolexi kädessä.

Kun hän oli nuori poika, meni töihin liikkeeseen.
Parin vuoden päästä lunasti sen itselleen.
Oli vaimo ja kaksi lasta sekä koira pentuineen.
Työ vei kaiken ajan ja kasvoivat he erilleen.


Mitä silloin teet, kun sun maailma loppuu?
Voiko siitä toipuu, kun seinät päälle kaatuu?
Mitä silloin teet, kun se kaikki murtuu?
Mille oot kaiken antanut ja mihin oot uskonu.
Mitä silloin teet-teet-teet?!

Sä annoit työlle kaiken ja sut on lyöty kanveesiin.
Nyt sun silmät aukee, kun vedetty on firma konkurssiin.
Ois voinu olla joskus kotona, nyt lapset on jo melkein aikuisii.
Eikä avain sovi lukkoon, itse taisin tän kaiken rikkoo.


TAIVASKIN KIRKASTUU
(säv/san: Äikäs/Holmala)

Tänään satoi lunta, se autoilijat yllätti.
Sä olit yksi niistä, joka perään kolautti.
Mutt hei ei se haittaa, kyllä kaikki järjestyy.


Jos sun mieli on musta ja surullinen.
Tartu käteen niin taivaskin kirkastuu.
Sä kanssani voit olla onnellinen.
Kai huomaat, että taivaskin kirkastuu.

Muistatko sen kerran, kun parannettiin maailmaa?
Surut pois ja kukka rintaan.
Kyllä kaikki järjestyy.

Ystävä sua auttaa, jos routa jääksi muuttaa sydämen ja pihapuut.


ISI AJAA HILJAA
(säv/san: Äikäs/J. Hautamäki)

Kello kuustoista, neljän ruuhkassa,
punavaloissa vietän tunteja.
Istun autossa, tässä paskassa,
jossa penkitkin on jo ruosteessa.

Joku radiossa laulaa darrasta,
eilisilta tuntuu ohimossa.
Toisella kaistalla keskisormea
vanhus näyttää Volvosta.
Kohta keittää heittää mulla.
Ei ole turvallista sulla.


Mikä siellä maksaa, en jaksa enää oottaa,
kun isi ajaa hiljaa vaan.
Mikä siellä maksaa, vittu mitä paskaa,
kun isi ajaa hiljaa vaan.

Mikä teitä vaivaa? Ette ajaa osaa.
Ajan paremmin kuin kukaan muu.
Autokoulusta saa lisätunteja,
korttis on tainnut vanheta.
Mikä on kun ei autot liiku?
Nyt siellä välkkyy jo hätävilkku.

AINA
(säv/san: Äikäs)

Nyt katson sinun silmiin sinisiin.
Samalla muistan, kun ekan kerran suudeltiin.
Olet se nainen, josta haaveilin.
Kuinka ollakaan sinut sainkin.

Hei oot mun aina, aina, aina.
Pysytään yhdessä villeinä ja vapaina.
Hei oot mun aina, aina, aina.
Ole siinä niin ei turhat murheet paina.

Punatukkasi hehkuu kuin taivaan tähdet.
En ole mitään, jos pois luotani lähdet.
Vajoaisin syvyyksiin, päivät vaihtuisi itkeviin.
Mutta tiedän, että meille ei käy niin.

Hei tyttöni mun oothan vierelläin ainiaan?
Loppuun asti tahdon sinua mukana kuljettaa.


YHDEN ILLAN PRINSESSA
(säv: Äikäs/Anttila, san: Äikäs/Anttila/Jähi)

Hyppään Mersuuni, on suuntana Kajaani.
Tinderi-matchit tätä miestä ajattaa halki Suomenmaan.
Kyllä täss' on kavereille kertomista, kun ajomies jatkaa painamista.
Kyllä työ tekijäänsä palkitsee, ou jee.

Kaverit kelaa, ei mun pää pelaa, mut mä ajan vaan.

Nyt jännitystä elämään,
pelimiestä ei voi pysäyttää.
Yhden illan prinsessa, oothan mua vastassa?
En tiedä mitä odottaa, huomenna saattaa kaduttaa.
Yhden illan prinsessa, oothan mua vastassa?

Samat huoltsikat monta kertaa vuodessa.
Joissakin jopa mulle moikataan (hei vaan!)
Lähden liikkeelle aamuyöstä.
Tää alkaa käydä työstä.
Kellon ympäri maakunnissa painetaan.

Monet olettaa, että rupeen perhettä perustaan.
Muttei pelimiestä voi vielä omistaa.
Ehkä vaarina hankin naisen ja muutan Playa del Inglesiin.
Ei siellä tarvii osata ees englantii (Viis Vodca tonicia pliis!)

EN OSAA PÄÄTTÄÄ
(säv: Äikäs/Anttila, san: Äikäs/Hokkanen/Anttila)

Tahtoisin sut toisinaan viereeni nukkumaan.
Välillä en tahdo sitä ollenkaan.
Tahtoisin sut toisinaan omille teillesi vapauttaa.
Välillä en tahdo sitä ollenkaan.
Mitä mä teen? Mitä mä teen?

Oo-o-oo on vaikeaa, mä en osaa päättää.
Tahdon olla sun ja rellestää.
Sekö mulle riittää?
Oo-o-oo on vaikeaa, mä en osaa päättää
mikä mulle riittää.

Pidä siitä kii, mitä sulla on.
Et yksin pärjää sinä onneton.
Sanoo kaveritkin mulle "ei vaihtamalla parane,
kato välil peiliin, älä tilaisuutta pakene!"
Muttei homma toimi näin,
joko jäät tai lähdet eteenpäin.

KUNINKAITA TÄNÄ ILTANA
(säv: Äikäs/Anttila, san: Äikäs/Peltola/Anttila)

Me tultiin taas Virroille saunomaan.
Tääl on just se posse ketä me halutaan.
Kerran vuodessa me pidetään tää ilta.
Ilman aikatauluja ja deadlineja.

Me ollaan kuninkaita tänä iltana.
Niitä joita leikimme jo lapsina.
Aragorn tai Legolas, maailma tehdään paremmaks.
Me ollaan kuninkaita tänä iltana!

Sitten tulee se vaihe, kun tunnelma vapautuu.
Jokainen alkaa vuorollansa avautuun.
Pääse itku, pääsee nauru.
Tarinat virtaa, soi yhteislaulu.
Näinä iltoina syntyy legendaa.

EN HELPOTUSTA SAA
(säv/san: Äikäs/Jähi)

On taas sunnuntaiaamu.
Katson naista nukkuvaa.
Hän on kuin eilisen haamu
ja sinua muistuttaa.
En tiedä kuinka pääsisinkään irti susta.
Jos en sua takaisin saa.

On varjoja liikaa, ne minua piinaa.
Mä istun lähibaarissa en helpotusta saa.
Mä odotan soittoo turhaan aamunkoittoon.
Mun sisimmässäin tiedän sen en helpotusta saa.

Sä sanoit joskus vielä lähdet (sä lähdet).
Ja taisit siitä varoittaa.
Jos oisin uskonut silloin.
En kertois teille tarinaa.
En tiedä kuinka pääsisinkään irti susta.
En sua takaisin saa.

Sainko mitä tilasin?
Sitä mietin iltaisin.
Nuo naiset ympärilläni on laastareita aamuihin.

TÄTÄ, SITÄ JA TOTA
(säv: Äikäs, san: Äikäs/Boncamper)

Sull oli ideoita monta miljoonaa,
et toteuttanut niistä kumpaakaan.
Selitys jatkuu ja jatkuu vaan, aijaa!

Oon kuin Juustopäät, en jaksa kuunnella.
On typeriä tarinoita sinulla.
Voit sä lopettaa tai edes aloittaa, aijaa!

Tahdot tehdä tätä, tätä, tätä, sitä ja tota.
Eihän siitä tule mitään, jollet heti alota.
Tehdä tätä, tätä, tätä, sitä ja tota.
Eihän siitä tulee mitään, etkö tajua?

Sä olit valmis vaikka maailman valloittaan,
ei ois tarvinnut kun aloittaa.
Koitan nyt sun silmät aukaista, aijaa!

Hei kuule eksä snaijaa? Skitsoot kun Robinin faija?
Ei tarvi auttaa, et oo mun holhooja, aijaa!

Sitä ja tota, etkö tajua?
Sitä ja tota, etkö tajua?

Tahdot tehdä tätä, tätä, tätä, sitä ja tota.
Tahdot tehdä tätä, tätä, tätä, sitä ja tota.

MUN VUORO USKALTAA
(säv: Äikäs/Anttila, san: Äikäs/Luomaharju/Anttila)

Mä käännän sivun se on parempi niin.
Kuin jatkaa tätä piinaa, jota miettinyt on liikaa.
Oon vain koittanut elää kuin muutkin ihmiset.
Tänään oon vain mää, nostan pystyyn kaulukset.

On ollu huonoja kausia, lupauksia ja parannuksia.
En enää aio jarruttaa.

Astun vaan sen rajan taa, mistä haaveillut oon aina vaan.
Nyt on mun vuoro uskaltaa.
Ei se ota ei, ei se annakaan, jos pelko vallan saa.
Tänään mun täytyy uskaltaa.

Nyt mua vaan naurattaa nuo murheet eilisen.
Ne oli maailmanloppu, kun omaa ääntä löytänyt en.

Otin itteeni niskasta kii, en jäänyt roolin kahleisiin.
Ei se ollut oikeeta elämää.

VERKKO
(säv: Mikojan, san: Äikäs)

Me ollaan päivät töissä kahdeksasta neljään.
Koko päivän sitä oottaa, ett' pääsee toisen näkemään.
Kun me tullaan duunista, meidän päivä kirkastuu.
Kun ollaan yhdessä kotona, niin aika unohtuu.

Se hetki tekee maailmasta meidän kahden vaan.
Jossa sotia tai pahuutta ei ole ollenkaan.
Se on hetki jolloin stressi ja muut kiireet unohtuu.
Kun meidän rakkaus verkkoon punoutuu.


Oon nähnyt ihmisii, joihin helposti ihastuu.
Sussa on sitä jotain, mihin oikeesti rakastuu.
Vaikka välillä tää elämä vie meiltä yhteistä aikaa.
Aina kun ollaan kahdestaan, se on ainutlaatuista.

RUOVESI
(säv: Äikäs, san: Luomaharju/Äikäs)

Ruovesi, ootteks' te valmiina hä?

Ruoveden tunnusmerkeissä on jäljet menneistä.
Löytyy kitaralegendaa, firmoja kaikille tuttuja.
Täällä Ruoska on kova sana, pesäpallosta puhumattakaan.
Mutta se mikä on hienoa, koko kylä on kaikessa mukana.

Tää on Ruovesi! Kunta kaikkein mahtavin.
Tää on Ruovesi!
Tää on Ruovesi! Kunta kaikkein mahtavin!
Tää on Ruovesi!

Sivukylät ja itse keskusta ovat samaa sakkia.
Persoonia löytyy monia, mutta se on vain rikkautta.
Kesäaikaan kylänraitilla on tuhansia kasvoja.
Moni heistä on matkoilla mökeilleen, osa on tullut jäädäkseen.

UNISSAKÄVELIJÄ
(säv: Äikäs/J. Hautamäki, san: Äikäs/Holmala)

Joo sä luulet, mutt' mä tiedän mitä teen.
Kaduilla kuulee, en ollut paikalla kun järkee jaettiin.
Muistan olin kymmenen, tiesin silloin miksi en
haluu olla niin kuin kaikki muut, jotka sanoo:

Toi sun juttus ei voi kauas kantaa.
Unissakävelijäkin voi saada aikaan
jotain suurta, jotain pientä.
Jos et väistä, puren sun kieltä.
Tekis mieli keskisormea näyttää.

Ne samat tyypit, nyt kittaa keskikaljaa.
Mut mä vaan hymyilen, mun hammasrivi avaruuteen asti loistaa.
Muistan olin kymmenen, tiesin silloin miksi en
haluu olla niin kuin kaikkit muut, jotka sanoo, sanoo, sanoo:

Naura takas, jos sulle nauretaan.
Laula vaan, vaikk' ne sanoo ettet osaa laulaa.
Jee!

TÄÄ ON TAIKAA
(säv/san: Äikäs, Boncamper)

Sut kassalla näin, tunnen sut varmaan.
Matka taaksepäin. Beibi uskotko karmaan?
Ympäri mennään ja yhteen tullaan
yhä uudestaan, tää on magiaa.

Tää on taikaa. Tää on ihmeiden aikaa.
Kuka meitä käsikirjoittaa?

Kerta ensimmäinen, kun me nähtiin
kekkereissä Kuosmasen, se painettiin lehtiin.
Vaikken nimeesi muistakaan, en pysty unohtaan yömme loitsuja.

Tää on taikaa. Tää on ihmeiden aikaa.
Kuka meitä käsikirjoittaa?
Tää on taikaa. Niin kuin elävää kuvaa.
Kohtalo yhteen kuljettaa.

Ratissa Octavian punavalojen alla.
Juokset ohi aseman, katseet kohtaa samalla.
Valot vaihtuu, taas matka taittuu
peräpeilistä nään, mitä menetän.
Tää on taikaa!

Sain kutsun häihin kaverin parhaan
löin päälle puvun harmaan.
Siellä essu päällä kannoit kaljaa, safkaa, kahvia, pullaa.
Koitin kerätä rohkeutta etsien sopivaa tilaisuutta.
Siitä tullut ei mitään hei, mut ensi kerran kun sut kohtaan,
kysyn beibi uskotko karmaan?
Sut kassalla näin.

ASFALTTISOTILAS
(säv/san: Äikäs, Holmala)

Herään ysitieltä enkä tiedä onko Oritupa jäänyt perävaloihin.
Masentaa mun mieltä eilinen, kun sanoin "Älä oota takaisin kotiin mua."

Vaikk' oon kusipää, pain in the ass, silti tahdon olla osa sun elämääs.
Onhan meitä kaksi, asfalttiprinsessaksi ei susta tänään oo.

Mun täytyy kiertää nämä Suomen ladot,
homeiset majatalot, joissa kaipaan sua.
Nään kuinka sydän särkyy, kun monen mieli järkkyy.
Mä vaan kaipaan sua.
Asfalttisotilaana raivaan tien sun luo.

Nyt pistän pipon päähän, meni kiesi jäähän. Onneks kotona ei ole pakkasta.
Vaikken oo kalamies, voin aina luottaa, ett' sun lohikeittos on vielä lämmintä.

Kun kotiin tuun, saat mut taas rakastuun.
Vien sut ja koiran sinne, missä suudeltiin me kerran ensimmäisen.
Muistatko sen, silloin taivas ja me oli kuin hattaraa?

JA MÄ LAULUN TEIN
(san: A. Aaltonen, säv: Äikäs)

Kun päättyy päivä tää, sen moukarin alle jää
lopulta meistä jokainen.
Nyt on laulettu laulut, on maalattu taulut.
Niissä makaa kuva ihmisen.
Mä lennän, kun osaan vain sen.
Ja mä laulan melkein nuottiin osuen.

Ja mä laulun teen (ja mä laulun teen),
nyt kun hyvä olla on.
Ja samaa tietää meen (samaa tietä meen),
ihan kuin oisin alaston.

Ja kaikki nauraa, kuulemma helppoo kauraa,
mutt miksei näy laulajaa?
Kun mennyt on hän, mä kaiken ymmärrän.
En enää kiinni sua saa.

Ja oikeesti jos lentää osaisin.
Odottaa kohtalo tää kumpaakin.
Oikeesti jos lentää osaisin.
Odottaa meitä kohtalo kumpaakin.

KORNI RAKKAUSLAULU
(san: Luomaharju, säv: Äikäs)

Hei tyttö mä pidän sua kädestä kii,
kun mennään yhdessä elokuviin.
Olen ostanut kaksi leffalippua,
sekä yhteisen ison boxin popcornia.
Mutt' täs on muutakin kornia,
tää on ällöä ja söpöä.

Minä katson silmiis sun,
uudelleen aina ihastun.
Saatat olla se oikea,
selvitetään se sitten myöhemmin oikeudessa.

Hei tyttö en pidä sua kädestä kii,
kun mennään yhdessä teatteriin.
Mursin käteni villien öiden päätteeksi.
Olen kipsattu mies, kestikö edes kondomi?

Papereiden mukaan me ollaan yhdessä ikuisesti.
Siihen johti keittiössä yöllä syömämme Domino-keksi.
Kahtena päivänä viikossa isä, viitenä päivänä äiti.
Pienestä siemenestä maailman tärkeimmäksi asiaksi.

Minä katson silmiis sun,
uudelleen aina rakastun.
Saatat olla se oikea,
selvitetään se sitten myöhemmin (me selvitetään tää!).
Selvitetään se sitten myöhemmin (me selvitetään tää!)
Selvitetään se sitten myöhemmin.
Selvitetään se sitten myöhemmin oikeudessa.

KUN MÄ BAILAAN (PG)
(san: Äikäs/Rantanen, säv: Äikäs)

Ugh! Caramba!

T-luu pihvi ja kaljaa naamariin.
Oon se jätkä takapenkillä Trans Amin.
Juon kahvini ilman kauramaitoa.
Jauhelihaa eikä seitania saatana!
Mä en oo juntti vaan paljon enemmän.
Kun mun charmi puree, saan joka emännän.

Kun mä bailaan, otan mukaan kenet vaan.
Kannustat sä sitten Ilvestä tai Tapparaa.
Kun mä bailaan, otan mukaan kenet vaan.
Valkoisen tai tumman, mutten ilonpilaajaa.

Vitut jazzista, kuhan on rokkia!
Vaikka maksaisit, en pue päälle smokkia.
Pidän päällä vain Elviksen paitoja.
Niillä jos joillakin saa pubista pirkkoja.
Mä en oo juntti, vaan potenssiin kymppi.
Mielessä on aina kalja ja pimppi.

Ja hän kiipesi vuorille!

TÄMÄ BLUES
(san: A. Aaltonen, säv: Äikäs)

"Noniin hymyä huuleen", sanot ja tuntuu kuin
huutais vastatuuleen silmät kii mykkäsuin.
"Miten menee tai mitä?", kyselee aito ihminen.
Kaikki käy, ei kiirehditä. Silloin vielä tiennyt en, että

Rikki on ikuisuus. Tyhjyyden avaruus, kaviaarin mauttomuus.
Kirkot on jumaluus. Loputon nerokkuus, komedian vakavuus.
Tänään eilinen uus, nyt kun on tämä blues.

Milloin alkoi bluus ja minkä kestää pää?
Varttia vaille on ikuisuus, nyt vain elämää.
Kun ei nää pinnan alle, voi siellä syvää olla.
Kun vittuilee maailmalle, tajuaa on täysi nolla.

Mä pyydän: suomenna. En halua ymmärtää.
Onneksi huomenna on eilinen ikävää.
Käsitän, kun käsilläs hautaan kannoit.
Ja olit niin tyylikäs, kun lahjaksi bluesin annoit.

Tänään eilinen uus, nyt kun on tämä blues.